On taas kulunut aikaa kun on tullut kirjoteltua. Elämässäni on tapahtunut monenlaisia asioita ja valitettavasti negatiivisia.Minä sairastan fibromyalgiaa eli kroonista kipua ja on ollut nyt pitemmän aikaa erittäin huono vaihe sairaudessani. Sain myös kuulla että maksa-arvoni ovat nousseet todella reilusti lääkkeiden takia ja jouduin vähentämään lääkitystä ja silloin on tietysti kipuja enemmän.Nyt sitten myös miehenikin sairastui psyykkisesti. Välillä mietin että kyllä saisi tulla niitä myötäkäymisiäkin eli jotakin mistä iloita. Elämässä on kuitenkin pakko mennä eteenpäin ja yritettävä saada positiivisia tuntemuksia jostakin ja minulla on onneksi 2 ihanaa kissaa joille saa nauraa ja osaavat piristää. Onneksi minulla on sukua lähellä ja sieltä tukea ja olen käynytkin nyt kun olen yksin kotona veljeni perheen luona joilla on 4 ihanaa lasta jotka saavat ajatukset ihan muualle ja ovat ihania ja tarvitsevat minua. Näin syksyllä luonto on todella ihanan väristä ja piristävää. Minun intohimoni on myös kirjojen lukeminen ja on ihana uppoutua johonkin kirjaan missä on ihan erilaista kun oma elämä.

   Kyllä se kevät on sitten kaunista aikaa, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa. Noin pitäisi tietenkin ajatella, mutta jostain syystä mulla on usein kevätmasennusta!!!Päivät menee aika samanlailla, telkkarin kattomista, kissojen ruokkimista ja niiden kanssa touhuamista ja kyllä niille saa nauraa, mutta myös on hankaluuksia. Minun nuorempi kissani Vili 9kk on sellainen kisu, joka pissii vähän minne sattuu, esim. lelukoriin, likavaatekoriin, lehtien päälle yms. kyllä se tietenkin suututtaa, mutta eiköhän se siitä. Toinen kissamme Figaro 1v. on niin rauhallinen ja kiltti!!!

Siinä pari kuva kisuistani, ekassa kuvassa on Vili, joka ei tykkää olla ulkona, vaan pysyttelee mieluummin mieheni olkapäillä, toisessa kuvassa Figaro lempipuuhassaan katsomassa ikkunasta ulos. Kolmannessa kuvassa Vili Vilperi touhuilee!!!

kuva 3

13.11.

Mulla on ollut taas jotenkin vaikea kausi masennukseni suhteen ja tietenkin yksi syy on krooninen kipu eli fibromyalgia, jota sairastan. Sitten on ollut paljon kuolemantapauksia mieheni suvussa, en tuntenut heitä kovin hyvin, mutta se pistää aina miettimään, varsinkin jos on kyseessä melko nuori tai terve ihminen. Mulle tulee aina silloin mieleen, että pitäis tehdä jotain oman elämänsä suhteen ja elää terveellisemmin.Miten sitä vaan saisi itsestään irti niin paljon, että saisi toteuttettua painonpudotuksensa ja sillain, että se paino pysyy alhaisena.Sitä yrittää aina jotenkin puolustella syömisiään, että on niin masentunut, että ei jaksa ja ehkä huomenna, kun on kaikkea hyvää kaapeissa, eikä viitsi heittää niitä pois! Sitten se vaan pitkittyy, eikä jaksa toteuttaa sitä!!Sitten yritän myös puolustella, että suklaa helpottaa masennusta, kun se nostaa serotoniinin tasoa, ja kyllä se on totta, mutta kun se ei jää vaan johonkin pieneen suklaapatukkaan, vaan tulee vedettyä koko iso levy tai monta pientä!!Sitten kaikki on yhtä oravanpyörää.

Tietenkin stressaa lähestyvä joulukin, kun on iso perhe ja vaikka ei olis tarkoitus ostaa kun lapsille, silti tulee tehtyä aikuisillekin jotain itse eli leipoa jotain ja se on minun intohimoni, tosin se on taas jäänyt vähiin. Meillä on itsellään vaan keittokomero, mutta voin leipoa anoppini luona , missä on iso keittiö ja täytyisi taas kaivaa reseptini kätköistäni ja suunnitella. Ajattelin kyllä kirjoittaa tännekin vielä parhaimpia reseptejä, kunhan saan ne kaivettua.

 Minä oikeastaan pidän syksystä eniten vuodenajoista, koska silloin ei ole liian kuumaa eikä liian kylmää. Minusta on ihana katsella punaisia, keltaisia yms. värisiä lehtiä ja kuinka ne putoavat maahan ja tuovat esiin suomalaisen luonnon monenkirjavat värit. Minä en todellakaan viihtyisi missään muussa maassa, varsinkin jos on koko ajan kesä ja kuuma, on ihanaa kun vuodenajat on niin erilaisia, vaikka se kyllä tekee minulle lisää särkyjä, mutta se tuo niin paljon iloa, että särkyjä ei edes huomaa koko ajan.

Laitan tähän loppuun vielä yhden runon, minkä olen saanut valkoisesta noidasta:

HALTIATAR

Usvalinnut hopeaiset kuutamosta kumpuavat, leijuu veden pintaa pitkin,

niityn yllä vaeltavat.

Kukat hiljaa hyräilevät, lukki seittiänsä kutoo, siniseen yön satuviittaan

metsän jalokivet putoo.

Rantamalla koivut valvoo kuun ja veden kimallusta. Leikittelee lehvistössä

valo valkee, varjo musta.

Kurkottaen kaislikosta neito ruusut veteen valaa; se on vanha taika josta

ammoin kerrottu on salaa.

Katsoo pinnan kuvajaista, taivaan hopeaista siltaa.

Voiko nähdä tulevaista, saako viestin jumalilta?

Sirottelee ruusujansa jotta näkyis kasvot hälle; öinen taika toisi tiedon

kaipaukseen nääntyvälle.

Niin hän katsoo, kultahapsi, ympärillään varjot syvät.

Silmiensä sinisyyteen kaikki sadut kerääntyvät.

(Mihai Eminescu v, 1876)

26.9.-07

Meillä om nyt 2 kissaa, kun meille tuli 21.9 toinen kissa joka sai nimekseen VILI. Vili on vasta7 viikkoa, mutta todella ihana poikakisu.Meidän toinen kissa FIGARO on nyt 6kk ja ovat siis molemmat vielä pentuja ja haettiin Vili samasta paikkaa kun Figaro, joten niillä on ainakin sama emo. Pari ekaa päivää oli vaikeaa, kun Figaro jahtas Viliä ja oli rajujakin leikkejä, mutta kyllä Vili osaa pitää melko hyvin puolensa, koska mistä haettiin se on aikuisia kissoja ja Vili on tottunut pitämään puolensa isompien kanssa.Ne söi heti nätisti samasta ruokakupista, mitä ihmettelin. Niitä on todella ihana katsella kun ne juoksee ympäri huoneistoa ja leikkii ja välillä nuolee toisiaan, siinä tulee itsekin hyvälle tuulelle, kun ei voi olla nauramatta niiden touhuille!! Se on siis todella hyvää terapiaa!!!