Minä oikeastaan pidän syksystä eniten vuodenajoista, koska silloin ei ole liian kuumaa eikä liian kylmää. Minusta on ihana katsella punaisia, keltaisia yms. värisiä lehtiä ja kuinka ne putoavat maahan ja tuovat esiin suomalaisen luonnon monenkirjavat värit. Minä en todellakaan viihtyisi missään muussa maassa, varsinkin jos on koko ajan kesä ja kuuma, on ihanaa kun vuodenajat on niin erilaisia, vaikka se kyllä tekee minulle lisää särkyjä, mutta se tuo niin paljon iloa, että särkyjä ei edes huomaa koko ajan.

Laitan tähän loppuun vielä yhden runon, minkä olen saanut valkoisesta noidasta:

HALTIATAR

Usvalinnut hopeaiset kuutamosta kumpuavat, leijuu veden pintaa pitkin,

niityn yllä vaeltavat.

Kukat hiljaa hyräilevät, lukki seittiänsä kutoo, siniseen yön satuviittaan

metsän jalokivet putoo.

Rantamalla koivut valvoo kuun ja veden kimallusta. Leikittelee lehvistössä

valo valkee, varjo musta.

Kurkottaen kaislikosta neito ruusut veteen valaa; se on vanha taika josta

ammoin kerrottu on salaa.

Katsoo pinnan kuvajaista, taivaan hopeaista siltaa.

Voiko nähdä tulevaista, saako viestin jumalilta?

Sirottelee ruusujansa jotta näkyis kasvot hälle; öinen taika toisi tiedon

kaipaukseen nääntyvälle.

Niin hän katsoo, kultahapsi, ympärillään varjot syvät.

Silmiensä sinisyyteen kaikki sadut kerääntyvät.

(Mihai Eminescu v, 1876)